Tajusin että oon ollut täällä jo tasan kolme kuukautta ja pakko sanoa että aika kulkee niin nopeasti. Aattelin tulla jakamaan mun tähän astisia fiiliksiä, tuli kova into päästä kirjottamaan :D Tai en tiijä koitanko vaan pakoilla huomiseen englannin ja anatomian testiin lukemista haha...
Elämä täällä on tavallaan aika samallaista kun suomessakin, mutta samalla tosi erillaista. Kuitenkin tykkään olla täällä tosi paljon ja en ole katunu hetkeäkään että lähin tänne. Mun päivät on tosi kiireisiä ja se on yksi syy miksi näitä postausksia tulee niin harvoin. Aattelin kertoa vähän myöhemmin tarkemmin mun normaalista koulupäivästä. Koulu ei ole yhtään niin helppoa kun puhutaan ja oikeesti yllätyin aika paljonkin miten paljon täällä pitää tehä hommia jotta pärjää. Tosin se vaikeus riipuu paljon mitä aineita on, ja mä taisin valita aika haastavat aineet :p Koulun jälkeen alotan tekemään läksyjä ja yleensä teen niitä pari tuntia, mutta välillä menee reippaasti enemmän.
Kieli sujuu sujuvasti ja ajatukset ja unet on jo kääntyny jonkin aikaa sitten englanniksi! Samalla suomen kielen puhuminen ja kirjottaminen vaikeutuu ja välillä unohdan joittenkin sanojen suomennoksen :D Englanniksi puhuminen tulee siis ihan luonostaan, mutta välillä se on aika turhauttavaa kun ei aina pysty sanomaan kaikkea mitä haluaisi. Puhuminen ja sanavarasato paranee ja helpottuu kuitenkin joka päivä, ja varmaankin joulun jälkeen puhun jo huomattavasti paremmin.
Koulussa varmaan kysytyin kysymys multa on että mistä tykkään eniten amerikassa ja kummasta tykkään enemmän, jenkeistä vai suomesta :D Toosi usein kysytään myös onko suomessa kokoajan kylmä xD Noihin ekoihin kysymysiin on kauheen vaikeeta vastata, koska tykkään niin monesta asiasta täällä ja molemmissa maissa on hyvät puolet ja vähän huonommatkin. Tykkään älyttömästi ihmisistä täällä, kaikki on niin ystävällisiä ja avoimia ja tuntemattomille hymyillään ja moikkaillaan! Sen takia "kavereita" on aika helppo saada, mutta useesti kaverisuhteet ei ole kovin vahvoja. Ootan paljon talvilajien alkamista, kun oon koulun uintijoukkueessa! Siellä pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja näkemään kaverita muuallakin kun oppitunneilla :)
Ei elämä tietysti täälläkään ole ihan ruusuilla tanssimista, vaikka mitään valtavia ja ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä ei ole tullut vastaan. Tällä hetkellä isoin on mun lonkkavaiva, minkä takia jouduin lopettamaan cross countryn yli kuukauden aikasemmin.. Se harmitti mua paljon, varsinkin kun huomasin itteni kehittyvän siinä ja olisin halunnut nähdä mitä tuloksia pystyn tekemään. Myös meijän joukkue oli ihan huippu ja sain paljon hyviä kavereita sieltä. Tyttöjen varsity joukkkue pääsi osavaltion välisiin kisoijin ja meijän koulun juoksija voitti koko kisan!! Mutta cross country on nyt virallisesti ohi ja parin viikon päästä alkaa talvilajit. Toivon että saisin pian jotain tietoa mun jalasta, tosiaankaan terveydenhuolto ei toimi sujuvasti..
En ole ollut täällä homesick, vaikka jotain asioita kaipaan aika kovasti perheen ja ystävien lisäksi. Tällä hetkellä eniten sauna kun täälläkin on ilmat kylmentynyt ja ilman takkia ei enään oikeen pärjää haha! Kaipaan myös sitä että pystyy kulkemaan yksinään tai mennä itsenäisesti jonnekkin. Täällä ei ole koulubussien lisäksi minkäänlaista julkista liikennettä ja kaikki paikat on kaukana tosistaan, joten aina pitää olla kyyti.
Toivottavasti ei tullut ihan liian sekava, asiat kuulosti mun päässä paljon paremmalta :D Nyt jatkan kuitenkin opiskelua ja koitan viikonloppuna lisätä kuvia meijän niin onnistuneesta matkasta Grand Canyonille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti